Lyhyt teoreettinen viitekehys

1. Ketterä oppiminen koulutuksessa

Ketterä oppimismetodiikka, joka alun perin kehitettiin ohjelmistokehitystä varten, on kasvattanut merkittävyyttään koulutuskonteksteissa joustavana ja mukautuvana opetuksen ja oppimisen lähestymistapana. Etäkoulutuksen alueella ketteryysperiaatteet tarjoavat opettajille arvokkaita strategioita online-oppimisympäristöjen tehokkuuden ja vasteaikojen parantamiseksi. Ketterät käytännöt, joissa korostetaan yhteistyötä, iteratiivista kehitystä ja asiakaskeskeisyyttä, esittävät lupaavan tavan kohdata digitaalisen koulutusmaiseman dynaamiset haasteet.

Ketterä oppiminen ja sen merkitys etäopetuksessa

Ketterä metodologia juontaa juurensa Ketterän Manifestin, joka priorisoi arvoja, kuten yksilöiden välistä vuorovaikutusta, yhteistyötä, muutokseen vastaamista ja toimivien ratkaisujen toimittamista. Etäkoulutuksen kontekstissa nämä periaatteet sopivat hyvin adaptiivisten oppimisympäristöjen tarpeeseen, jotka vastaavat opiskelijoiden ja opettajien kehittyviin vaatimuksiin ja mieltymyksiin (Beck ym., 2001). Ketterät käytännöt koulutuksessa jakavat yhtäläisyyksiä blended learning -mallien kanssa, missä online- ja kasvokkain opetuksen yhdistäminen mahdollistaa dynaamisemman koulutuskokemuksen (Twigg, 2003).

Ketterät periaatteet, kuten tiheät palautesilmukat ja iteratiivinen kehitys, ovat erityisen arvokkaita kohdattaessa jatkuvia haasteita online-opetuksessa. Nämä käytännöt voivat lisätä sopeutuvuutta kurssisuunnittelussa ja sisällöntoimituksessa (Chen ym., 2021). Opettajat voivat jatkuvasti arvioida opiskelijoiden tarpeita, säätäen opetusmenetelmiään ja -materiaalejaan sen mukaisesti. Lisäksi ketterät menetelmät edistävät opiskelijakeskeistä lähestymistapaa, luoden omistajuuden tunteen oppimisprosessista (Salza ym., 2019).

Ketterien metodologioiden sisällyttäminen etäopetukseen voi myös käsitellä opiskelijoiden sitoutumisen ja motivaation ongelmaa, jotka ovat ensisijaisia huolenaiheita kouluttajille (Ferdig ym., 2020). Ketterä korostaa yhteistyötä ja interaktiivisia oppimiskokemuksia, jotka voivat parantaa opiskelijoiden osallistumista ja luoda yhteisöllisyyden tunnetta virtuaaliluokkahuoneessa.

Haasteet ja harkinnan kohteet

On kuitenkin olennaista tunnistaa potentiaaliset haasteet ketterien metodologioiden käyttöönotossa koulutuksessa. Koulutusjärjestelmä, erityisesti etäopetuksen kontekstissa, vaatii paradigman muutosta kohti joustavuutta, sopeutuvuutta ja holistisempaa näkemystä oppimistuloksista. Opettajat saattavat tarvita koulutusta ja tukea ketterien käytäntöjen tehokkaaksi toteuttamiseksi (Salza ym., 2019).

Lisäksi, koska etäopetus usein nojaa digitaalisiin työkaluihin ja alustoihin, on ratkaisevan tärkeää varmistaa, että nämä teknologiat noudattavat ketteriä periaatteita ja helpottavat saumatonta yhteistyötä (Al-Sholi ym., 2021).

2. Laajennetun todellisuuden (XR) teknologia koulutuksessa

Laajennettu todellisuus (XR) teknologia, joka kattaa Virtuaalitodellisuuden (VR), Lisätyn todellisuuden (AR) ja Sekoitettu todellisuuden (MR), on noussut transformatiiviseksi voimaksi koulutusalalla. Sen kyky luoda upottavia ja interaktiivisia kokemuksia, XR teknologialla on huomattava potentiaali parantaa etäopetusta sillan rakentamisella opettajien ja opiskelijoiden fyysisen etäisyyden yli. Tässä osiossa tutkitaan XR teknologian sovelluksia, etuja ja haasteita etäkoulutuksen kontekstissa.

XR teknologian sovellukset etäopetuksessa

XR teknologia tarjoaa monipuolisen valikoiman sovelluksia koulutuksessa. Etäopetuksen alueella XR voi luoda uudelleen todellisen maailman skenaarioita ja tarjota opiskelijoille käytännön kokemuksia, lievittäen puhtaasti digitaalisen opetuksen rajoituksia. Esimerkiksi XR voi simuloida virtuaalisia laboratorioita luonnontieteiden aineissa, historiallisia uudelleenluomuksia tai virtuaalisia retkiä historiallisiin kohteisiin (Dalgarno & Lee, 2010). Tämä upottavuus edistää sitoutumista ja syventää opiskelun ymmärrystä.

Lisäksi XR-teknologia voi helpottaa yhteisöllistä oppimista, myös etäympäristöissä. Opiskelijat voivat osallistua ryhmäprojekteihin, suorittaa kokeita ja olla vuorovaikutuksessa vertaistensa ja opettajien kanssa virtuaaliympäristöissä (Chiang ym., 2014). Tämä XR:n yhteisöllinen aspekti voi auttaa käsittelemään etäopetuksessa yleisiä eristäytymisen ja irtautumisen tunteita.

XR:n edut etäopetuksessa

XR-teknologian integroinnin etäopetukseen yhdistetään useita keskeisiä etuja (Alnagrat et al., 2021). Ensinnäkin, XR tarjoaa suuren interaktiivisuuden ja sitoutumisen asteen. Opiskelijat eivät ole passiivisia tiedon vastaanottajia; he osallistuvat aktiivisesti oppimisprosessiin, mikä on elintärkeää tiedon säilymisen ja taitojen hankinnan kannalta.

Lisäksi XR-teknologia voi lisätä opiskelijoiden motivaatiota ja kiinnostusta oppimiseen. XR-ympäristöjen eläydyttävä luonne herättää uteliaisuutta ja luovuutta, mikä tekee oppimiskokemuksesta nautinnollisemman (Cárdenas-Sainz et al., 2023). Tämä on erityisen tärkeää etäopetuksessa, jossa oppijoiden sitoutumisen ylläpitäminen on usein haaste.

Lisäksi XR:llä on potentiaalia käsitellä etäopetuksen saavutettavuusongelmaa tarjoamalla mahdollisuuksia vammaisille oppijoille osallistua koulutuskokemuksiin, jotka saattavat aiemmin olla olleet saavuttamattomissa (Maran et al., 2022).

Haasteet ja huomioitavat seikat

Vaikka XR:n potentiaali etäopetuksessa on lupaava, useita haasteita ja harkittavia seikkoja on käsiteltävä. Yksi merkittävä este on XR-laitteiden ja -ohjelmistojen kustannukset ja saatavuus (Barteit et al., 2021). Kaikilla opiskelijoilla ei ehkä ole pääsyä XR-varusteisiin, ja laitosten on harkittava tasa-arvoa tarjotessaan tällaisia resursseja.

Toinen haaste on sopivan sisällön ja pedagogisten strategioiden tarve, jotka ovat linjassa XR-teknologian kanssa. Opettajien on koulutettava luomaan XR-sisältöä ja integroitava sitä tehokkaasti opetussuunnitelmaansa (Meccawy, 2022).

Lisäksi on otettava huomioon liikuntasairauden ja pitkäaikaisen XR-teknologian käytön aiheuttamat ongelmat, erityisesti suunniteltaessa XR-kokemuksia pitkäkestoisia oppimisjaksoja varten (Burov & Pinchuk, 2021).

3. Lisätty todellisuus

Lisätty todellisuus (AR) tunnustetaan yhä enemmän tehokkaaksi koulutusprosesseissa. Garzón et al. (2020) suorittivat meta-analyysin, joka syntetisoi 46 empiiristä tutkimusta keskittyen siihen, miten pedagogiset lähestymistavat vaikuttavat AR:n vaikutukseen koulutukseen. He päättelivät, että AR:lla on keskitaso vaikutus oppimistuloksiin (ES = .72), korostaen, että tämä vaikutus ei johdu pelkästään AR-teknologiasta, vaan myös eri moderointitekijöistä, kuten pedagogisesta lähestymistavasta, oppimisympäristöstä ja interventioiden kestosta.

Tutkimus totesi, että yhteisöllinen oppiminen (CL) hyötyy merkittävästi AR-interventioista, ollen ainoa lähestymistapa, joka esitti suuren vaikutuksen oppimistuloksiin. Tämä tukee Turan et al. Tämä tukee Turan et al. (2018) löydöksiä, jotka huomauttivat AR:n tehokkuudesta yhteisöllisissä asetuksissa, erityisesti luonnontieteiden oppimisessa. Muut lähestymistavat, kuten kognitiivinen multimediaoppimisen teoria (CTML), ongelmaperustainen oppiminen (PBL) ja tutkiva oppiminen (IBL) osoittivat keskitason korkeaan tehokkuutta. CTML:n monipuolisuus kautta koulutusalat ja tasot on merkittävä (Mayer, 2017), kuten myös PBL:n korostus arvoista, kuten yhteistyö ja itsemotivaatio (Fidan & Tuncel, 2019). IBL, jota sovelletaan pääasiassa luonnontieteissä, hyödyntää AR:ää realistisissa tutkimusaktiviteeteissa (Hwang & Chen, 2017; Ucar & Trundle, 2011).

Tutkimus korosti myös oppimisympäristöjen ja interventioiden keston merkitystä. Epäviralliset ympäristöt (IS) ja viralliset ympäristöt (FS) eivät osoittaneet merkittäviä eroja tehokkuudessa, vaikkakin ongelmalähtöinen oppiminen (PBL) epävirallisissa ympäristöissä ja yhteisöllinen oppiminen (CL) virallisissa ympäristöissä olivat erityisen tehokkaita. Interventioiden kestot viikon ja kuukauden välillä osoittivat suurimman vaikutuksen, mikä on linjassa Dillenbourgin (1999) näkemysten kanssa, jotka korostavat yhteisöllisen oppimisen vaativan aikaa tehokkaiden vuorovaikutusten saavuttamiseksi.

Liittyvässä systemaattisessa katsauksessa Garzón et al. (2019) analysoivat 61 tutkimusta, vahvistaen AR:n keskivahvan vaikutuksen oppimisen tehokkuuteen (d = .64). Tämä katsaus korosti AR:n nopeaa omaksumista koulutuksessa, mikä korreloi mobiililaitteiden leviämisen kanssa. Peruskoulutus ja kandidaatin taso tunnistettiin yleisimmiksi kohderyhmiksi, joissa AR osoittautui erityisen hyödylliseksi abstraktien käsitteiden opetuksessa luonnontieteissä, matematiikassa ja tilastoissa.

Huolimatta sen eduista, AR kohtaa haasteita, kuten teknisen monimutkaisuuden ja opettajien vastustuksen. Kehityksen tarve, joka keskittyy saavutettavuuteen ja esteettömyyteen AR-järjestelmissä, korostettiin, sillä vain yhdessä tutkimuksessa oli ominaisuuksia käyttäjille, joilla on vammaisia. Tulevaisuuden työn tulisi keskittyä näiden haasteiden voittamiseen ja AR:n potentiaalin tutkimiseen aliedustetuilla aloilla.

Yhteenvetona voidaan todeta, että AR:n vaikutus koulutukseen on moniulotteinen ja riippuu suuresti pedagogisista lähestymistavoista, oppimisympäristöistä ja interventioiden kestoista. Vaikka se tarjoaa merkittäviä etuja, erityisesti yhteistyö- ja tutkivan oppimisen asetuksissa, haasteita on edelleen teknisen monimutkaisuuden ja esteettömyyden osalta. Garzónin et al. (2019, 2020) löydökset tarjoavat arvokkaan kehyksen opettajille ja tutkijoille AR-interventioiden optimoimiseksi erilaisissa koulutusympäristöissä.

Ketterät Oppimismetodologiat Lisätyn Todellisuuden (AR) kanssa

Ketterien oppimismetodologioiden yhdistäminen Lisättyyn Todellisuuteen (AR) koulutusasetuksissa tarjoaa lupaavan reitin oppilaiden sitoutumisen ja oppimistulosten vahvistamiseksi. Joustavuudestaan, iteratiivisista prosesseistaan ja yhteistyön korostamisestaan tunnetut ketterät oppimismetodologiat täydentävät AR:n vahvuuksia tarjoten interaktiivisia ja uppouttavia oppimiskokemuksia.

Ketterä lähestymistapa, jonka juuret ovat ohjelmistokehityksessä, keskittyy nopeisiin, iteratiivisiin oppimissykleihin ja tiiviiseen yhteistyöhön tiimijäsenten välillä (Conboy, 2009). Tämä heijastaa yhteistyöhön perustuvaa oppimista (CL) AR-interventioissa, joka on tunnistettu erittäin tehokkaaksi (Garzón ym., 2020). Ketterien metodologioiden luontainen joustavuus mahdollistaa nopean sopeutumisen oppijoiden tarpeisiin ja mieltymyksiin, mikä sopii hyvin AR-ympäristöjen dynaamiseen luonteeseen. Esimerkiksi AR-asetuksissa oppijat voivat vuorovaikuttaa virtuaalisten elementtien kanssa, jotka on päällystetty todelliseen maailmaan, tarjoten välitöntä palautetta ja mahdollisuuksia iteratiiviseen oppimiseen, samankaltaisesti kuin ketterät käytännöt.

Lisäksi ketterät metodologiat korostavat säännöllisen pohdinnan ja sopeutumisen tärkeyttä, periaatteita, jotka voivat olla hyödyllisesti integroituna AR-pohjaiseen oppimiseen. Esimerkiksi palautteen silmukoiden sisällyttäminen AR-sovelluksiin voi mahdollistaa opettajille oppimiskokemusten räätälöinnin yksilöllisiin oppilaiden tarpeisiin, lisäten personointia ja tehokkuutta (Dörnenburg, 2018). Lisäksi monet AR-interventioiden projektiongelmat resonoi ketterien metodologioiden projektipainotteisen keskittymisen kanssa. Tämä synergiavoima voisi olla erityisen voimakas tieteiden ja tekniikan koulutuksessa, missä AR voi tarjota käytännönläheisiä käsillä tehtäviä kokemuksia kontrolloidussa ympäristössä, jota rikastuttaa edelleen ketterän iteratiivinen lähestymistapa (Garzón ym., 2019).

Yhteenvetona, ketterien oppimismetodologioiden integrointi AR:n kanssa koulutusympäristöissä tarjoaa vakuuttavan yhdistelmän joustavuutta, yhteistyötä ja käytännönläheistä oppimista. Tämä lähestymistapa on linjassa modernien pedagogisten suuntausten kanssa, jotka priorisoivat opiskelijakeskeisiä, sopeutuvia oppimisympäristöjä, ja voisi merkittävästi parantaa oppimistuloksia erilaisissa koulutusasetuksissa.

4. Virtuaalitodellisuus

Immersiivisen virtuaalitodellisuuden (VR) tulo on avannut uusia rajoja korkeakoulutuksessa, tarjoten ainutlaatuisia mahdollisuuksia kokemukselliseen ja tilannesidonnaiseen oppimiseen. Viimeaikaisten systemaattisten katsausten (Radianti ym., 2020; Di Natale ym., 2020; Luo ym., 2021; Pellas ym., 2021) mukaan VR:n soveltaminen tällä alueella on merkitty sekä lupaavilla edistysaskeleilla että huomattavilla haasteilla. Tämä synteesi tutkii näitä näkökohtia, tarjoten kattavan yleiskuvan VR:n nykytilasta, haasteista ja mahdollisista tulevaisuuden suunnista korkeakoulutuksessa.

VR:n integrointi korkeakoulutukseen on saamassa vauhtia, ajettuna sen potentiaalilla luoda mukaansatempaavia ja tehokkaita oppimiskokemuksia (Radianti ym., 2020). VR-teknologioita, erityisesti päähän kiinnitettäviä näyttölaitteita (HMDs), on käytetty monilla aloilla, mukaan lukien tiede, tekniikka ja taiteet, aktiivisen oppimisen helpottamiseksi ja opiskelijoiden ymmärryksen parantamiseksi monimutkaisista käsitteistä. Esimerkiksi sovellukset kirurgiassa, astronomiassa ja ympäristötieteissä ovat osoittaneet VR:n kyvyn tarjota immersiivisiä simulaatioita, sallien opiskelijoiden vuorovaikuttaa korkealaatuisten esitysten kanssa todellisista skenaarioista (Pellas ym., 2021). Nämä kokemukset tukevat syvempää oppimista ja kognitiivisten taitojen, kuten ongelmanratkaisun ja kriittisen ajattelun, kehittämistä.

VR:n soveltaminen korkeakoulutuksessa ei kuitenkaan ole ilman haasteitaan. Yksi suuri este on termien, kuten 'immersio' ja 'realismi', epäselvyys ja epäjohdonmukaisuus, mikä usein johtaa väärinkäsityksiin siitä, mitä immersiivinen teknologia käsittää (Radianti ym., 2020). Tämä sekaannus haittaa VR-sovellusten kehittämistä ja arviointia. Lisäksi useimmat nykyiset VR-sovellukset korkeakoulutuksessa ovat vielä kokeellisia, keskittyen enemmän käytettävyyteen kuin oppimistuloksiin (Radianti ym., 2020). Puuttuu myös kattavia kehyksiä, jotka integroisivat oppimisteorioita ja teknologisia harkintoja VR-kehityksessä, mikä estää yleistettävien ja vaikuttavien opetuskäyttöisten VR-sovellusten luomisen (Radianti ym., 2020).

Di Natale ym. (2020) korostavat VR:n kykyä herättää oppimiskäyttäytymistä ja parantaa tiedon säilymistä ja motivaatiota. He varoittavat kuitenkin olemassa olevien tutkimusten metodologisista puutteista, kuten pienistä otoskoista ja satunnaistamattomista kokeista, jotka rajoittavat löydösten yleistettävyyttä. Tarve lisätutkimukselle VR:n käytön ja parantuneen oppimisen välisen syy-seuraussuhteen vahvistamiseksi on ilmeinen. Lisäksi kybersairaus, joka on huomattava haittavaikutus, jonka jotkut käyttäjät kokevat, asettaa merkittävän haasteen VR:n laajemmalle omaksumiselle opetuskäytössä.

Luo ym. (2021) korostavat VR-teknologioiden ja opetuskontekstien sekä oppimistehtävien yhteensovittamisen tärkeyttä. He kannattavat tasapainoista lähestymistapaa, jossa VR integroidaan osaksi oppimisprosessia, täydennettynä muilla opetusstrategioilla. Katsaus osoittaa myös nykyisten VR-teknologioiden rajoitukset, kuten puuttuvat toiminnot arviointiin ja yhteistyöhön, sekä fyysisen epämukavuuden ja korkeiden kustannusten asettamat haasteet.

Katsoen eteenpäin, on selvää tarvetta yhteiselle ponnistukselle näiden haasteiden voittamiseksi ja VR:n potentiaalin täysimääräiseksi hyödyntämiseksi korkeakoulutuksessa. Tämä sisältää yhteisen ymmärryksen keskeisistä termeistä ja käsitteistä VR:ssä, vankemman ja metodologisesti äänen tutkimuksen luomisen sekä VR-teknologioiden parantamisen immersiota lisäämään, epämukavuutta vähentämään ja varaa kohtuullistamaan (Pellas ym., 2021). Tulevan tutkimuksen tulisi myös keskittyä kattavien kehysten luomiseen, jotka integroivat oppimisteorioita ja teknologisia harkintoja, helpottaen VR-sovellusten kehittämistä, jotka voidaan saumattomasti integroida korkeakoulutuksen opetussuunnitelmiin.

Ketterät oppimismetodologiat virtuaalitodellisuuden avulla

Ketterät oppimismetodologiat, jotka asettavat etusijalle sopeutumiskyvyn, iteratiivisen kehityksen ja jatkuvan palautteen, ovat sopusoinnussa virtuaalitodellisuuden (VR) kehittyvän maiseman kanssa koulutuksessa, kuten äskettäin julkaistu tieteellinen kirjallisuus korostaa. Esimerkiksi Radianti ja muut (2020) painottivat VR-sovellusten kokeellista luonnetta ja iteratiivista kehitystä korkea-asteen koulutuksessa, prosessia, joka on samankaltainen kuin ketterät periaatteet. Nämä VR-kehitykset usein sisältävät nopean prototyypin tekemisen ja testaamisen opiskelijoiden kanssa, mikä heijastaa ketterän iteratiivista lähestymistapaa koulutussisällön luomiseen, joka vastaa oppijoiden tarpeita ja teknologisia edistysaskeleita.

Samoin Pellas ja muut (2021) korostavat joustavan ja sopeutuvan opetussuunnittelun tärkeyttä VR-ympäristöissä, joissa teknologian valinta ja pedagoginen lähestymistapa voivat merkittävästi vaikuttaa oppimistuloksiin. Tämä joustavuus on ketterien metodologioiden kulmakivi, joka kannustaa sopeutuvaan suunnitteluun ja evolutiiviseen kehitykseen, erityisesti monimutkaisissa ja nopeasti muuttuvissa ympäristöissä kuten VR-tuetussa koulutuksessa. Ketterät oppimismetodologiat rohkaisevat opettajia jatkuvasti arvioimaan ja säätämään opetusstrategioitaan, käytäntö, joka voi olla erityisen hyödyllinen VR-yhteyksissä, joissa opiskelijoiden sitoutuminen ja vuorovaikutus VR-sisällön kanssa ovat keskeisiä tehokkaalle oppimiselle.

Lisäksi Luo ja muut (2021) vahvistavat ketterän oppimisen käsitettä ehdottamalla, että VR-teknologian käyttöönoton koulutuksessa tulisi perustua huolelliseen oppimisdomenien ja -tehtävien arviointiin. Tämä lähestymistapa resonoi ketterän periaatteen kanssa, joka suosii muutokseen vastaamista kiinteän suunnitelman noudattamisen sijaan, mahdollistaen opettajille VR-kokemusten räätälöinnin tiettyihin koulutustarpeisiin ja -konteksteihin. Jatkuva arviointi ja parantaminen, kuten ketterät metodologiat kannustavat, on keskeistä VR-yhteydessä, jossa teknologia kehittyy nopeasti ja pedagogisia sovelluksia tutkitaan ja ymmärretään vielä.

Yhteenvetona, ketterien oppimismetodologioiden integrointi VR:ään koulutuksessa, kuten nämä tutkimukset ehdottavat, tarjoaa lupaavan polun koulutuskokemusten parantamiseksi. Omaksumalla sopeutuvuuden, iteratiivisen kehityksen ja vastaavan suunnittelun periaatteet opettajat voivat hyödyntää VR-teknologioita tehokkaammin vastaamaan sekä K-12 että korkea-asteen koulutuksen dynaamisiin oppijoiden tarpeisiin.

Haasteet online- ja hybridikoulutuksessa

Online- ja hybridikoulutus ovat tulleet yhä yleisemmiksi koulutusmaisemassa, kauko-opetuksen noustessa olennaiseksi opetusmuodoksi. Tämä osio tutkii etäkoulutuksen kontekstissa kohdattuja moninaisia haasteita, valaisten esteitä, joita opettajat, opiskelijat ja instituutiot kohtaavat sopeutuessaan näihin kehittyviin opetusmuotoihin.

Digitaalinen kuilu ja pääsyn haasteet

Yksi etäopetuksen päähasteista on digitaalinen kuilu, joka viittaa teknologian ja internetin pääsyyn liittyviin epätasa-arvoisuuksiin. Teknologian pääsyn erot voivat estää opiskelijoita osallistumasta tehokkaasti online-opiskeluun (Azionya & Nhedzi, 2021). Lisäksi luotettavien internet-yhteyksien saatavuus vaihtelee, erityisesti kaukaisilla tai alipalveluilla alueilla, mikä johtaa yhteyshäiriöihin, jotka keskeyttävät oppimisprosessin (Hodges ym., 2020).

Sitoutuminen ja Motivaatio

Opiskelijoiden sitouttaminen online- tai hybridiympäristössä esittää merkittävän haasteen. Fyysisen läsnäolon ja kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen puute voi johtaa opiskelijoiden motivaation ja osallistumisen vähenemiseen (Kuo ym., 2014). Yhteisöllisyyden tunteen ylläpitäminen ja sitoutumisen edistäminen ovat kriittisiä menestyksekkään etäkoulutuskokemuksen kannalta (Oliphant & Branch-Mueller, 2016).

Arviointi ja Evaluointi

Opiskelijoiden oppimisen tehokas arviointi ja evaluointi ovat haasteita etäoppimisympäristöissä. Perinteisiä arviointimenetelmiä saattaa tarvita mukauttamista online- tai hybridikonteksteihin sopiviksi (Gikandi ym., 2011). Arviointien eheyden varmistaminen ja huijaamisen ehkäiseminen ovat myös huolenaiheita digitaalisessa oppimisessa (Dawson, 2020).

Opettajien Valmiudet

Valmius ja ammattimainen kehitys ovat keskeisiä menestyksen tekijöitä sekä verkko- että hybridikoulutuksessa. Opettajat saattavat tarvita koulutusta verkkopedagogiikassa, opetussuunnittelussa ja koulutusteknologian tehokkaassa käytössä (Bates & Sangrà, 2011). Kokemuksen puute verkko-opetuksessa voi johtaa haasteisiin laadukkaan opetuksen tarjoamisessa (Means et al., 2013).

Tuki moninaisille opiskelijajoukoille

Etäopetuksen erilaisten opiskelijatarpeiden täyttäminen on monimutkainen haaste. Erityistä huomiota on kiinnitettävä vammaisten opiskelijoiden ja eri tasoisia digitaalisia taitoja omaavien opiskelijoiden majoittamiseen (White et al., 2020). On olennaista tarjota tukipalveluja ja saavutettavaa sisältöä (Alsalem, 2016).