Yhteistoiminnallinen oppiminen etäopetuksessa

Yhteisöllinen oppiminen (YO), kuten Le (2018) määrittelee, kattaa joukon opetus- ja oppimisstrategioita, jotka edistävät opiskelijoiden yhteistyötä pienissä ryhmissä, jotka tyypillisesti koostuvat kahdesta viiteen opiskelijaan, tavoitteena optimoida yksilöllistä ja kollektiivista oppimista (Johnson & Johnson, 1999). Yhteisöllinen oppiminen edustaa periaatteessa koulutuksellista lähestymistapaa, jossa oppijoiden ryhmät tekevät yhteistyötä ratkaistakseen ongelmia, suorittaakseen tehtäviä tai luodakseen innovatiivisia tuotteita. Tässä kehyksessä YO merkitsee opetustapaa, jossa eri suoritustasoilla olevat oppijat tulevat yhteen pienissä ryhmissä, yhdistyneinä yhteisen tavoitteen kautta (Universidad & Casos, 2018). On olennaista korostaa sosiaalisen vuorovaikutuksen merkittävää roolia hyvin suunnitelluissa yhteisöllisen oppimisen kokemuksissa. Useat tutkijat korostavat, että yhteisöllinen oppiminen juontaa juurensa käsityksestä, että oppiminen on luonteeltaan sosiaalista, jossa osallistujat käyvät merkityksellistä vuoropuhelua edistääkseen oppimista (Gerlach, 1994). Vastaavasti Golub (1988) korostaa, että YO:ssa on merkittävästi rakenne, joka kannustaa opiskelijoiden dialogiin, tunnustaen, että suuri osa oppimisprosessista tapahtuu näiden vuorovaikutusten aikana.

Kuten Matthews (1995) osuvasti toteaa, yhteisöllinen oppiminen tapahtuu, kun opiskelijat ja opettajat työskentelevät yhdessä tiedon luomiseksi. Tämä pedagoginen lähestymistapa keskittyy oletukseen, että tieto rakennetaan yhteisesti, rikastaen ja laajentaen kaikkien osallistujien ymmärrystä. Se tarjoaa sosiaalisen kontekstin, jossa opiskelijat osallistuvat keskusteluihin, joita korkea-asteen kouluttajat arvostavat (Bruffee, 1984). Toisin kuin yhteistyöllinen oppiminen, joka korostaa yhdessä työskentelyä suuren riippuvuuden vallitessa, yhteisöllinen oppiminen painottaa pääasiassa yhdessä työskentelyä, ei välttämättä riippuvaisesti, mutta yhteisissä ponnisteluissa tutkia, ymmärtää tai tuottaa tietoa (Panitz, 1999).

Yhteisöllisen oppimisen kontekstissa opiskelijoiden vuoropuhelun rooli osaavissa ryhmissä on äärimmäisen tärkeää. Näitä keskusteluja tehostaakseen Barnes (2008) tarjoaa arvokkaita näkemyksiä:

• Kannustaminen opiskelijoita tuomaan esimerkkejä, tekemään yhteyksiä omista kokemuksistaan ja käsittelemään alueita, joissa uusi materiaali haastaa heidän aikaisemmat uskomuksensa, voi edistää tuottavaa keskustelua.

• Opiskelijavetoisen keskustelun ja selityksen korostaminen oppituntien olennaisina osina, kattamaan tukievidenssin tuotannon ja arvioinnin.

• Ympäristön kehittäminen, jossa opiskelijoilta odotetaan paitsi vastausten antamista, myös rohkaisua kysymysten esittämiseen. Heidän tiedustelunsa ei ainoastaan stimuloi kriittistä ajattelua, vaan toimivat myös arvokkaina indikaattoreina heidän ymmärrystasostaan.

Laajentaen dialogin merkitystä Pierce ja Gilles (2008) luokittelevat keskustelun yhteisöllisessä oppimisessa eri muotoihin: sosiaalinen keskustelu, tutkiva keskustelu, esityksellinen keskustelu, meta-keskustelu (tekevät vuoropuhelustaan havaittavan) ja kriittinen keskustelu.

Käytännön mielessä Brubaker ja kumppanit (1990) hahmottelevat viisi vaihetta, jotka muodostavat yhteisöllisen oppimisprosessin, ja suosivat avoimia kysymyksiä suljettujen sijaan:

• Sitoutuminen (tai Syöttö): Tässä alkuvaiheessa opiskelijat kohtaavat ja paneutuvat tietoon, joka voidaan välittää eri tavoin, kuten luennoilla, lukemistoilla tai multimediaesityksillä.

• Tutkiminen: Tässä vaiheessa opiskelijoilla on mahdollisuus tutkia esitettyä tietoa. He voivat tehdä alustavia arvioita samalla kun vetävät yhteyksiä aiempiin kokemuksiinsa ja olemassa olevaan tietoonsa käsitelläkseen uutta tietoa. Tämä vaihe mahdollistaa ajatusten vapaan ilmaisun, virheiden tekemisen mahdollisuuden ja materiaalin täydellisen ymmärtämättömyyden.

• Muuntaminen: Opiskelijoita tehtävänä on aktiivisesti työstää tietoa ymmärryksensä parantamiseksi. Opettajalla on keskeinen rooli* Esittäminen: Tässä vaiheessa oppilaiden tulee esittää löydöksensä kiinnostuneelle ja arvioivalle yleisölle. Ryhmäesitykset voivat ottaa erilaisia muotoja, kuten esittämisen koko luokalle tai kahden neljän hengen ryhmän yhdistämisen suuremmaksi kahdeksan hengen ryhmäksi.

• Reflektio: Palatessaan takaisin oppimismatkalleen ja käymänsä prosessin yli, oppilaat voivat saavuttaa syvemmän ymmärryksen sekä opeteltavasta aiheesta että itse oppimisprosessista. Tämä reflektiovaihe kannustaa metakognitioon ja edistää kokonaisvaltaista sisällön ymmärtämistä.