Yhteisöllinen oppiminen etäopetuksessa
Vaikka yhteisöllinen oppiminen, ongelmaperusteinen oppiminen ja projektiperusteinen oppiminen ovat omia paikkojaan etäopetuksessa, yhteistoiminnallinen oppiminen erottuu rakenteellisimpana ja järjestäytyneimpänä lähestymistapana, tarjoten ainutlaatuisia etuja. Tämä rakenteellinen menetelmä, kuten Johnson ja Johnson (1999) ovat hahmotelleet, on erityisen arvokas, kun luodaan hallittua ja järjestäytynyttä oppimisympäristöä virtuaalisissa asetuksissa. Sukelletaan yhteistoiminnallisen oppimisen avainperiaatteisiin, kuten Johnson ja kumppanit (1999, 2014) ovat kannattaneet, ja tutkitaan, miten se sopii etäopetuksen rakenteellisen luonteen kanssa:
Rakenteelliset ryhmät ja roolit: Yhteistoiminnallinen oppiminen etäopetuksessa sisältää rakenteellisten ryhmien muodostamisen selkeillä rooleilla ja vastuualueilla. Opiskelijat työskentelevät yhdessä näissä ennalta määrätyissä tiimeissä, varmistaen erittäin järjestäytyneen ja koordinoidun lähestymistavan oppimiseen. Tämä rakenteellinen asetelma edistää tehokkuutta ja vastuullisuutta.
Tavoitteellinen oppiminen: Yhteistoiminnallinen oppimismalli korostaa hyvin määriteltyjä oppimistavoitteita ja lopputuloksia. Rakenteellisessa etäopetuksessa tämä tavoitteellinen lähestymistapa on erityisen arvokas varmistettaessa, että kaikki osallistujat ovat samalla sivulla ja työskentelevät kohti tiettyjä koulutustavoitteita.
Opettajan johtama fasilitointi: Rakenteellisessa yhteistoiminnallisessa oppimisessa opettaja ottaa aktiivisemman roolin tiedon ja ryhmäprosessien fasilitaattorina. Etäopetuksessa tämä ohjaus on olennaista järjestyksen ylläpitämiseksi ja varmistamiseksi, että oppimisprosessi pysyy keskittyneenä ja järjestäytyneenä.
Selkeät ohjeet ja menettelyt: Rakenteellisessa yhteistoiminnallisessa oppimisessa etäopetuksessa luotetaan selkeisiin ohjeisiin ja menettelyihin ryhmävuorovaikutusten ja tehtävien hallitsemiseksi. Nämä ennalta määrätyt säännöt luovat hallitun ja systemaattisen oppimisympäristön, joka voi olla erityisen tehokas virtuaalisissa asetuksissa, joissa itseohjautuvuus on ratkaisevan tärkeää.
Arvioinnin kohdentaminen: Arvioinnit ovat linjassa rakenteellisen yhteistoiminnallisen oppimisprosessin kanssa, varmistaen, että sekä yksilöiden että ryhmän panokset arvioidaan systemaattisesti. Tämä lähestymistapa edistää reiluutta ja läpinäkyvyyttä opiskelijoiden suorituskyvyn arvioinnissa.
Järjestelmälliset oppimisaktiviteetit: Rakenteelliseen yhteistoiminnalliseen oppimiseen kuuluu usein huolellisesti järjestäytyneet oppimisaktiviteetit. Tämä askel askeleelta etenevä edistyminen varmistaa, että opiskelijat rakentavat tietojaan ja taitojaan järjestelmällisellä tavalla, heijastellen etäopetuksen rakenteellista luonnetta.
Jatkuva palaute ja valvonta: Jatkuva palaute ja valvonta ovat olennaisia osia rakenteellisessa yhteistoiminnallisessa oppimisessa. Etäopetuksessa digitaaliset työkalut ja alustat helpottavat jatkuvaa arviointia ja palautetta, mahdollistaen opettajien seurata edistymistä ja tarjota oikea-aikaista ohjausta.
Yksilöllinen ja ryhmävastuu: Sekä yksilöllinen että ryhmävastuu korostuvat rakenteellisessa yhteistoiminnallisessa oppimisessa. Opiskelijat ovat vastuussa panoksistaan, varmistaen, että kaikki aktiivisesti osallistuvat ja edistävät ryhmän yleistä menestystä.
Taitojen kehittäminen: Tämä rakenteellinen lähestymistapa edistää taitojen kehittämistä, mukaan lukien tehokas viestintä, tiimityöskentely ja ongelmanratkaisu. Etäopetuksessa nämä taidot ovat olennaisen tärkeitä opiskelijoille navigoida virtuaalisissa ryhmädynamiikoissa ja työskennellä yhtenäisesti kohti yhteisiä tavoitteita.
Yksi suosituimmista menetelmistä ongelmaperusteisen metodologian sisällä ja yksi hyödyllisimmistä oppimisen kannalta on Jigsaw (Saputra ym., 2019; Sulfemi & Kamalia, 2020). Pohjimmiltaan Jigsaw on lähestymistapa, jossa opiskelijat ovat jäseninä kahdessa eri ryhmässä:
"Perustan" oppijoiden ryhmä tai oppijoiden ryhmä, jotka eivät ole erikoistuneet tiettyyn sisältöön.
"Asiantuntijoiden" oppijoiden ryhmä: Ne, jotka työskentelemällä tietyssä sisällössä hankkivat tiettyjä taitoja ja tiettyä sisältöä, joiden avulla heistä tulee asiantuntijoita kyseisessä aiheessa.
Tällä tavoin joka kerta, kun opiskelijatKun ryhmä kokoontuu, heille esitetään selkeät tavoitteet ja tehtävät, jotka edistävät yhteistä oppimista. Palapelimetodin (Jigsaw approach) yhteydessä opiskelijat eivät ainoastaan paranna tekstin ymmärtämistään vaan saavat myös mahdollisuuden kehittää ja soveltaa kognitiivisia ja kommunikatiivisia taitojaan.
Menetelmän periaatteet esitetään lyhyesti, jotta voimme syventyä siihen tarkemmin:
Perusryhmien muodostaminen: Opiskelijat jaetaan pieniin ryhmiin, yleensä neljästä kuuteen henkilöön, ja heille annetaan tutkittavaksi tietty aihe tai sisältö.
Aiheasiantuntijat: Kussakin perusryhmässä jokaiselle opiskelijalle määrätään tietty ala-aihe tai osa-alue koko aiheesta. Jokainen opiskelija tulee "asiantuntijaksi" omassa ala-aiheessaan ja on vastuussa sen perusteellisesta oppimisesta.
Asiantuntijaryhmät: Perusryhmissä ala-aiheiden parissa työskentelyn jälkeen jokaisen ala-aiheen "asiantuntijat" kootaan uusiin ryhmiin, joita kutsutaan "asiantuntijaryhmiksi". Näissä ryhmissä jokainen opiskelija jakaa tietonsa omasta ala-aiheestaan muiden kanssa, niin että kaikki ryhmän jäsenet tulevat päteviksi kaikilla yleisen aiheen osa-alueilla.
Arviointi ja esittely: Kun asiantuntijaryhmät ovat hankkineet tietoa kaikista ala-aiheista, opiskelijat palaavat alkuperäisiin kotiryhmiinsä. Jokainen opiskelija jakaa kotiryhmässään asiantuntijaryhmässä hankkimansa tiedon. Tämä voi sisältää yhteisraportin luomisen, esityksen pitämisen tai muun toiminnan, joka mahdollistaa tiedon jakamisen (Cult of Pedagogy, 2015).
Tämä menetelmä on tosiaankin suunniteltu ja tarkoitettu lähiopetukseen, mutta miten sitä voidaan soveltaa verkkoympäristöön? Alla annetaan useita suosituksia sen tekemiseksi:
Ensinnäkin, aseta sama tehtävä kaikille oppijoille ja kysymysten avulla selvitetään, ketkä oppijat todennäköisesti ovat enemmän tai vähemmän asiantuntijoita saman tehtävän eri aiheissa, Nämä kysymykset voisivat olla:
Mitä et ymmärrä tai mistä olet hämmentynyt?
Mistä haluaisit tietää enemmän?
Mikä sinulle on järkevää?
Kun kysymykset on esitetty, ne jaetaan luokan kanssa, ja sen jälkeen ryhmät suunnitellaan (suosittelemme, että opettaja luo ryhmät suuremman oppimisen vuoksi).
Toinen vaihe on erotella kunkin asiantuntijaryhmän jäsenet aiheen mukaan omiin keskusteluhuoneisiinsa työskentelemään ja syventämään asiantuntijaryhmän tiettyä sisältöä.
Kolmas vaihe on sekoittaa nämä asiantuntijaryhmät eri yksityishuoneisiin, jotta jokainen "asiantuntija" voi selittää omaa aihettaan muille asiantuntijoille.
Lopuksi kaikki alkuperäiset asiantuntijat tuodaan jälleen yhteen ja he järjestävät esityksen yhteisestä aiheesta, ei vain siitä, mistä he olivat asiantuntijoita. Tähän ehdotetaan interaktiivisten esitysten käyttöä (kuten Nearpod), jotta keskustelua ja opiskelijoiden sitoutumista esityksen aikana voidaan edistää.
Last updated